Koska pellavan vaalentaminen on vaatinut lisätyötä muinaisina aikoina ja on ollut siten kalliimpaa kuin luonnonvärinen, saa köyhän opiskelijan kolttu olla harmahtavaa pellavaa. Sininen on kuulemma ollut jossain paikoissa hautalöytöjen perusteella käytössä, mutta kyllä varmaan on saanut emäntä silloin useamman kertaa keittää pellavansa morsinkopadassa.
Kaavoitukseen hain inspiraatiota Neulanpistoista, Hilde Thunemin artikkelista, Jenny Kangasvuon Suomalainen muinaispuku -tutkielmasta, Lady Muireannin tunikaohjeista, sekä Hefdharfru Vigdís Vestfirzkan tekemistä kaavoista. Itselläni kangas on kaksi erillistä Jätti-Rätin laarista kaivettua pellavanpalaa, joten kaavoitusta piti vähän sumplia. Katsotaan mitä tästä tulee...
 |
| Kangaspalan koko n. 146cm x 165 cm |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti